Mitä sitä tekisi kesällä?

Kesä alkaa lähestyä ja tottakai sitä on mielessä kaikennäköiset harrastukset, kun on aikaa treenailla ja tehdä. Taipparikurssimme loppui jokin aika sitten ja oli hienoa huomata, että ikä on tehnyt tehtävänsä ja Peppihän alkaa toimia, kaikilla muilla osa-alueilla paitsi vesityössä. Mullahan oli tavoitetaipparitkin jo katsottuna heinäkuulle, mutta nyt näyttää siltä, että ne jäävät kyllä tänä vuonna väliin, sillä eihän siitä vesityöstä tullut taaskaan mitään sen pärskimisen vuoksi... Saimme kyllä neuvot, miten asiaa VOISI lähteä korjaamaan, mutta se vaatisi ohjaajalta todella pitkää pinnaa, ja ne, jotka yhtään minua tuntevat, tietävät, ettei minulta sellaista löydy :D Mutta vielä ei heitetä kirvestä kaivoon, kokeillaan ensin kaikkea mahdollista, ennen kuin luovutetaan!

MEJÄ-puolella tosiaan kävimmekin jo kokeessa, josta se 0-tulos napsahti, nyt treenataan ja heinäkuussa sitten toivottavasti seuraavaan kokeeseen! Tavoitteena on saada se toinen ykkönen tälle vuodelle, niin viimeistään ensi kaudella pääsisi starttaamaan VOI-luokassa!

TOKO-puolella on myös ryhdistäydytty, Satu piti meille täsmätreenit viikonloppuna ja sai ylipuhuttua meidät kahden viikon päästä järjestettävään Nuuskujen ja Tollereiden TOKO-kokeeseen! Voi olla, että menee ihan penkin alle, sillä pari liikettä on vielä hieman epävarmoja, mutta olen hyvin optimistinen, sillä Peppi on nopea oppimaan ja vielä on tosiaan pari viikkoa aikaa. Kunhan tulos tulisi, niin olisin tyytyväinen!

Näyttelyrintamalla on nyt hieman hiljaisempaa, ensi viikonloppuna menemme Järvenpäähän ja mukaamme lähtee myös Kira. Sitten pidämme hieman taukoa ja heinäkuussa suuntaamme Orivedelle ja Mäntsälään. Peppi pudottaa nyt jo karvaa, joten tauko tulee juuri sopivaan kohtaan!

Harrastusten täyteinen kesä siis tiedossa! On se vaan niin mukavaa, kun on monipuolinen koira käsissä!

Mejäilyä

Lyhyt selostus viime viikonlopusta!

Ilmoitin Peppin MEJÄ-kokeeseen, joka järjestettiin viime viikonloppuna Oriveden Päijälässä. Koe oli Pirkan Nuuskujen koe, joihin on aina mukava mennä, kun on paljon tuttuja paikalla ja hyvä henki koko viikonlopun aikana. Lauantaina tehtiin jälkiä loistavassa säässä, ei ollut kuuma eikä kylmä ja sadekin alkoi vasta myöhemmin iltapäivällä. Yön aikana satoi kuitenkin aika rankasti, joten osasimme varautua pahimpaan myös sunnuntaina. Meille sattui Peppille taas ensimmäinen jälki ja itse opastin sitä seuraavan jäljen, joten säästyimme juuri ja juuri sateelta, joka jakuikin sitten loppujen jälkien ajan. Ensin oli tietysti laukauksensietotesti, jonka Peppi läpäisi ilman ongelmia. Siitä suoraan jäljelle pienen ajomatkan jälkeen. Peppi lähti tekemään aluksi hyvää, tyypillistä Peppimäistä työtä; Ei liikaa vauhtia ja melko jälkitarkasti. Kuitenkin pian sillä katosi ajatus, luultavasti sade oli tehnyt tehtävänsä tai tuoreet riistanjäljet menivät meidän jälkemme yli, sillä Peppi alkoi pyöriä pitkään jäljen ympärillä ja lopulta lähti paluujälkeä pitkin. Siitä tuli ensimmäinen hukka ja palasimme jäljelle. Työskentely parantui loppua kohden, tosin vieläkin vauhtia oli vähän liian vähän ja nenä teki vähän liiankin tarkkaa työtä ja varmistelua, sillä aikamme loppui kesken jo toisella osuudella. Niinpä jatkoimme harjoitellen loppuosuuden. Peppi vaati selvästi hieman kannustusta ja se selvästi otti myös häiriötä äidistäni. Lisäksi varsinkin virtaavat ojat meinasivat aiheuttaa ihan muita ajatuksia loppumatkalla, mutta kannustuksella Peppi pääsi kuin pääsikin lopulta sorkalle ja sai tietysti superkehut. Sorkkaa vähän nuoleskeltiin ja kaivettiin, mutta ylös Peppi ei sitä saanut, sillä se oli aika iso ja painava hirvensorkka. Eli AVO0 sieltä tuli, mutta ei harmita yhtään, olosuhteet olivat kokemattomalle ja myös vähän kokeneemmallekin koiralle haastavat, koko kokeessa vain kolme koiraa sai 1-tuloksen. Lisää treeniä ja kokemusta vaan, ja äiti jätetään ainakin toistaiseksi pois häiriköimästä :D Seuraava koekin on jo katsottu valmiiksi, mutta vasta heinäkuulle!

Tässä vielä koeselostus, tuomarina meillä siis Sanna Rantanen :)

Tarkan alkumakauksen nuuhkimisen jälkeen päivän työhön. Peppi etenee etupäässä maavainulla rauhallista kävelyvauhtia. Ensimmäisellä osuudella noin 100 m etenemisen jälkeen ote herpaantuu runsaisiin tarkasteluihin, joilta lopulta paluujäljelle. Todetaan hukka ja jatketaan puhtaalta jäljeltä. Osuuden lopulla runsaita tarkisteluja, eteneminen hidastuu. Kulmalla makaus nuuhkitaan, uusi osuus löytyy lenkkien jälkeen. Toisella osuudella parempaa työtä, mutta edelleen paljon tarkistelua ja hidasta etenemistä. Osuuden lopulla Peppi tarkastelee riistapolkua hartaasti ja tässä vaiheessa todetaan ajan kuluneen loppuun, joten koe keskeytetään. Osuuden loppu ja kolmas osuus harjoitellen. Peppi jäljesti pätkiä varsin mallikkaasti ja osaa selkeästi käyttää nenäänsä, mutta tänään metsässä tehtiin vähän liian perusteellista varmistelua.

Tampere KV

Lauantaina oli vähän erilainen vappuaatto, kun vietimme iltapäivän kotinäyttelyssämme Tampere KV:ssa. Tollerit arvosteli Tanya Ahlman-Stockmari. Kehä alkoi vasta lähempänä kello kahta, tuntui ihan hullulta, kun sai ihan rauhassa tehdä aamutoimet ja käydä lenkillä ja pestä koiran jopa samana aamuna!

Peppillä oli taas hieman hauskaa kehässä, vähän piti keulia ja välillä heittää laukalle ja pomppia, mutta se ei tuntunut haittaavan, ERI & SA luokkavoitolla! PN-kehässä oli todella monta narttua, varmaan kymmenkunta ellei enemmänkin. Pikkuhiljaa alettiin kätellä koiria pois ja lopulta olimme kuin olimmekin neljän parhaan joukossa! Peppi oli aluksi kärjessä, kun meidät juoksutettiin yhdessä ympäri. Viimeisellä kierroksella kaunis Esta laitettiin kärkeen ja Peppi siten siis PN2 ja VARACA. Läheltä liippasi, mutta yhtään ei harmittanut. Esta oli lopulta ROP ja RYP-3, eli ei huonolle hävitty ;)
Uroksissa voiton vei Paavo, onnea!

Kuvasaldo jäikin sitten ihan nollille, tyypillistä, että kaikkien muiden koirien kuvat onnistuivat, mutta Peppistä ei yhtä ainoata hyvää kuvaa kehästä. Onneksi paikalla oli muita kuvaajia ja Marttisen Mikko saikin napattua todella hienoja otoksia! Kaikki kuvat siis © Kuvauksellista / Mikko Marttinen, kiitos!

Monipuolinen viikonloppu

Viime viikonloppuna oltiin Virpin luona pari päivää, johon mahtui niin riistatreenejä, Tokoa kuin näyttelyitäkin. Lähdettiin lauantaina aamupäivällä ajelemaan kohti Orimattilaa ja mentiin melkein saman tien tekemään hakuruutua ja jälkeä. Me ei ollakaan Peppin kanssa tehty ruutua pitkästä aikaa, sillä olemme vain keskittyneet itse noutamiseen ja palautuksiin. Mutta niin se likka vaan toimi aika kivasti, vaikka aluksi meinasikin vähän leikkiä ensimmäisellä variksella, jonka löysi. Jälkeä ei olla tehty vielä pitempään aikaan. Pepillä ei itse jäljestämisessä ole mitään ongelmaa, mutta se ei meinaa tuoda pupua takaisin vaan lähtee sitten omille teilleen, kun sen on löytänyt. Nyt kuitenkin Virpin pienellä avustuksella pupukin palautui hienosti käteen asti! Ei tuo siis ihan toivoton tapaus ole, seuraava iso haaste onkin sitten vesityö...

Siitä lähdimme takaisin hieman haukkaamaan ruokaa ja sitten lähdimme vielä illemmalla uudestaan treenaamaan, Tokoa tällä kertaa. Peppillä alkaa muuten jo olla AVO-luokan liikkeet hallussa, mutta ruutu ja merkki vaatii vielä paaaaaaljon lisää treeniä, ennen kuin uskallan kokeisiin asti. Vähän siinä sitten höntsäiltiin ja annettiin Virpille vinkkejä, josko Kodakin sitten joskus nähtäisiin TOKO-kokeissa ;) Siitä lähdimme vielä lenkille, koirat sai juosta vapaana sänkkärillä ja metsässä. Illalla vielä laitettiin koirat kuntoon näyttelyitä varten. Siinä ei paljon unta tarvinnut houkutella, ei koirilla kuin ihmisilläkään :D

Sunnuntaina sai nukkua melko pitkään, sillä kehä oli vasta iltapäivällä. Oli ihana tehdä aamutoimet ihan rauhassa. Lähdimme kuitenkin "liian aikaisin" näyttelypaikalle, sillä Kouvolassa jouduimme odottelemaan kehän alkua vielä todella kauan, koska kehä oli myöhässä. Paikalla oli tosiaan 4 tolleria ja ne arvosteli Tuula Savolainen, alun perin meillä piti olla Maija Sylgrén. Kehä oli nopeasti ohi. Ainoat koirat, jotka saivat SA:n, olivat Koda ja Peppi. Siinä sitten kaverukset olivat yhdessä ROP-kehässä, jossa Koda vei lopulta voiton, Pepille siis vuoden ensimmäinen PN1-sija ja VSP!

Kiitos Virpille hostaamisesta ja kivasta, monipuolisesta viikonlopusta (ja kuvista)!

Vaasa KV

Eilen olimme päiväreissulla Vaasassa KV-näyttelyssä. Tollerit arvosteli Riitta Niemelä ja paikalla oli 21 tolleria. Vuosi sittenhän meidän piti jo Niemelälle päästä, mutta päivää aikaisemmin tuli tuomarinmuutos, joten emme hänelle päässeetkään kuin vasta nyt.

Olimme treenanneet aikaisemmin viikolla taas irtoamista, Lahdessa kun liikkeet menivät pilalle Pepin kontaktin ja tuijottelun vuoksi. Treeni oli tehnyt tulosta, sillä taas Pepin liikkeet olivat ennallaan, katse eteenpäin ja lennokasta menoa! Peppi liitelikin AVO-luokan voittoon, mutta SA jäi tällä kertaa saamatta. En saanut selville, mistä tämä johtui, sillä tuomari ei perustellut asiaa millään tavalla, mikä jäi kyllä vähän harmittamaan. Arvostelu oli kuitenkin todella kaunis ja siitä se ei käy ilmi. Sen voi käydä taas lukemassa Tuloksia-välilehden alta. Meidän reissu loppui siis lyhyeen, mutta mehän ei tästä lannistuta ja ensi viikolla näytelmät jatkuvat Kouvolassa. Reissuun lähdemme jo lauantaina, sillä yövymme ihanan Virpin luona! Huippureissu taas tulossa ;)

Lahti KV

Eilen käväistiin Lahti KV:ssa pyörähtämässä kehässä. Paikalla oli 14 tolleria ja tollerit arvosteli Reia Leikola-Walden. Hän oli tiukka, mutta mukava tuomari, joka tiesi tasan tarkkaan mitä haki ja perusteli valintojaan esittäjille, mitä arvostan kovasti. Peppi oli lopulta hienosti PN3 ja sai Vara-Cacibin, rungon pituus kuulemma hieman häiritsi, minkä vuoksi ei ihan kärkisijoille päästy. Arvostelun voi taas käydä lukemassa Tuloksia-osiosta. Kiitos kaikille mukavasta päivästä!

Latvian reissu ja alkuvuoden kuulumisia

Long time no see! Alkuvuosi on ollut blogin puolella hiljaisempi, sillä olin kuukauden verran Saksassa työssäopissa, jonka aikana Peppi oli vanhempieni luona.

Alkuvuodesta mainittakoon lyhyesti, että tammikuussa olimme perinteisesti avaamassa näyttelyvuoden Turussa hyvällä menestyksellä, Peppi voitti 12 nartun AVO-luokan SA:lla ja sijoittui PN-kehässä kolmanneksi saaden vielä Vara-Cacibin, joka muuttuu anomalla Cacibiksi! Lyhyen ajan sisään on myös nukkunut pois ihan liian monta punaista, mm. Peppin pappa Reetu, joka menehtyi äkisti muutama päivä Turku KV:n jälkeen. ♥

Peppi aloitti myös kauan odotetut juoksut helmikuun alkupuolella, minkä johdosta saimme varmistuksen sille, että pääsimme lähtemään Latvian reissuun, joka olikin sitten viime viikonloppuna. Reissuun meidän kanssamme lähtivät myös Elisa ja Nemo. Lähdimme matkaan perjantaina aamuvarhain. Matka sujui ongelmitta ja perillä hotellilla olimme illansuussa. Lauantaina oli ensimmäinen näyttelypäivä. Tuomarina meillä oli unkarilainen vanha herra, Vilmoš Kardoš. Tollereita oli paikalla 8, kaikki suomalaisia. Tämä tuomari löysi Pepistä virheitä, joista ei ole koskaan ennen mainittu, mm. pihtikintut ja pieni pää... Näitä en kyllä allekirjoita. Olimme salaa elätelleet toivoa, että kun lauantaina jo saisi sen Cacibin, sunnuntaina ei tarvitsisi enää stressata, että tulisi ns. turha reissu. Ja EH:han sieltä sitten napsahti. Ja voi että, kuinka se ottikaan päähän, mutta näyttelyt on kyllä niin tätä! Koskaan ei tiedä, kuka tykkää ja kuka ei, mutta sehän se tämän lajin suola onkin. Nemo sijoittui PU3:ksi, eikä siis saanut "mitään". ROP oli Toto, josta tuli myös C.I.E ja VSP oli Maire. Eikun jännittämään siis seuraavaa päivää.

Sunnuntaina tollerit otti italialainen Alberto Cuccillato ja paikalla olivat samat 8 suomalaista. Kaikki 3 narttua saivat ERI&SA. Sertin ja Cacibin sai ottaa vastaan vain Peppi ja Sissi, Maire kun on vielä junnuissa. Meidät juoksutettiin kerran ympäri ja järjestys oli Maire, Peppi, Sissi! Pepille siis SE VIIMEINEN CACIB, mikä tarkoittaa sitä, että Pepistä tuli uusi C.I.E! Nemo ei valitettavasti saanut mitään muuta kuin PU4-sijan. ROP ja VSP olivat samat kuin edellisenä päivänä.

Näyttelyn jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa, jossa yövyimme vielä yhden yön, ennen kuin lähdimme maanantaina takaisin laivalla kotiin. Huippureissu jälleen ja siitä kiitos kuuluu matkaseurueellemme. ♥

Loppuun vielä mainittakoon, että pääsimme taipparikurssille, joka alkaa huhtikuun 12. päivä. Jännää jännää!