torstai 8. syyskuuta 2016

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Viime viikonloppu vierähti Mejän parissa Oriveden Päijälässä, jossa järjestettiin Pirkan Nuuskujen koe sekä Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuskoe. Lauantaina vedettiin jälkiä hyvässä säässä ja hyvässä tunnelmassa, Nuuskujen kokeissa on aina ihan huippuhyvä ilmapiiri, mikä on todella ihanaa, varsinkin kun on vielä melko noviisi näissä hommissa.

Sunnuntai ei valjennutkaan niin kauniina päivänä, vettä tuli oikeastaan koko päivän. Siinä kohtaa ajattelin, että käy muuten sitten ihan samanlailla kuin edellisessä kokeessa, jossa sään ja Pepin kokemattomuuden vuoksi se nolla saatiin. Itse olimme tehneet jäljen nro 3 ja arpaonni suosi meitä, sillä saatiin siitä heti seuraava jälki. Kävin siis ensin opastamassa ja sitten omalle jäljelle. Olin jo aivan litimärkä opaskierroksen jälkeen, mutta koska ilma oli muuten lämmin, ei se menoa haitannut, ja eipä ainakaan ollut hirvikärpäsiä lentelemässä päin näköä! Sitten tuli meidän vuoro ja otin Pepin ulos autosta. Se tiesi heti, mitä mennään tekemään. Sain valjaat sen päälle ja se alkoi samantien nuuskutella pitkin maata häntä viuhtoen. Tuomarimme Karlakin sanoi ennen jäljelle pääsyä, että onpa kiva nähdä noin innokas koira. Sitten päästiin alkumakaukselle ja näytin Pepille jäljen. Se tutki makauksen hyvin ja lähti etenemään jälkitarkasti maavainua käyttäen. Vauhtikin tuntui oikein sopivalta, sitä oli tullut lisää sitten viime kokeen. Joitakin rengastuksia ja pistoja se teki, mutta palasi aina itsenäisesti takaisin jäljelle. Toisen osuuden lopulla Peppi näki metsässä todella epäilyttävän näköisen pystyssä olevan kannon, jolle se vähän puhisi, mutta minun oikea-aikainen "mene vaan" sai sen jatkamaan matkaa. Kulmat Peppi meni tarkasti, joskin toinen kulma hieman hätäisesti yli kulkemalla. Kolmannella osuudella Peppi vaihtoi maavainun ilmavainuun oikeastaan ensimmäistä kertaa koskaan jäljellä. Minua jännitti koko ajan, että riittääköhän aika tälläkään kertaa, sillä ajankulua on todella vaikea arvioida metsässä ollessa. Eteneminen ripeytyi hieman ja aloin elätellä toiveita, että tässähän voisi käydä hyvin. Muutamia pistoja kolmososuudellakin tuli, mutta lopulta pääsimme sorkalle ja tuomari kiitti meitä, minkä jälkeen palkitsin Pepin isoilla kehuilla! Peppi yritti nostaa vielä sorkkaa ylös, mutta se oli sen verran isompi, kuin meidän peuransorkat, ettei se sieltä noussut. Kokeen jälkeen tuomari kehui vielä, että Peppi on ottanut vuodessa huiman harppauksen ja että nyt tässä on tekemisen meininkiä! Sama tuomari arvosteli siis Pepin sen ensimmäisessä kokeessa vuosi sitten lokakuussa. Kun pääsimme pois metsästä, äiti oli siellä vastassa ja ihmetteli, kuinka nopeita olimme olleet, kuulemma vain noin puoli tuntia oli kulunut! Siinä kohtaa arvasin tietysti, että kyllähän sieltä ykkönen on tulossa, enkä meinannut pysyä housuissani, Mejässä kun on tapana, että tuloksista ei puhuta, ennen kuin koeselostukset on luettu ääneen. Sitten saunaan, syömään ja odottelemaan tuloksia. Kuuden maissa saimme kuulla tulokset ja ykkönenhän sieltä napsahti 43 pisteellä! Olimme vielä luokan jaetulla 2. sijalla. Ensi vuonna saammekin sitten startata voittajaluokassa!

Eilen keskiviikkona olimme sitten TOKO-kokeessa. Minua alkoi jännittää jo kotona samana iltapäivänä ja koepaikalla päästyämme jännitys vaan yltyi. Peppi tietysti vaistosi sen, eikä siten ollut kyllä ihan oma itsensä. Lisäksi minä törttöilin heti ensimmäisessä liikkeessä, kun unohdin ennen liikkeen alkua, mikä liike on tulossa. Luoksetulossa meinasin jättää Pepin istumaan, seuraamisessa käännyin vasemman sijasta oikealle ja kaukokäskyissä meinasin jättää Pepin taas istumaan. Lisäksi unohdin kääntyä aina merkityillä tötteröillä, joten liikkurin täytyi aina sanoa "matka riittää"... Että voi ihminen olla pihalla! :D Mutta meni totaalisesti jännityksen piikkiin kaikki. Ja tästähän jo varmaan arvaakin, että nollahan sieltä napsahti ja todella surkeilla pisteillä, oikea pohjanoteeraus! Ainoat liikkeet, joista saimme pisteitä oli luoksetulo (9), seuraaminen (7),  estehyppy (8 ½), kauko-ohjaus (5) ja kokonaisvaikutus (7 ½). Lopuissa liikkeissä joko minä törttöilin, tai Peppi keksi jotain metkuja :D Paikkaistumisessa Peppi meni puolen minuutin jälkeen maahan, liikkeestä seisomisessa ei pysähtynyt ekasta käskystä ja toisesta meni ensin istumaan ja sitten maahan, liikkeestä istumisessa pysähtyi ensin seisomaan, mutta kun käännyin takaisin, oli mennyt maahan, ruudussa ei päätynyt lähellekään ruutua, noutamisessa varasti ja merkinkierrossa eteni vain kaksi metriä ja jäi seisomaan, minkä jälkeen näytin kädellä suunnan ja liikahdin vahingossa samalla, jolloin meni nollille... Eli sellainen koe tällä kertaa. Kyllä otti päähän, kun itse meni pilaamaan koko suorituksen! Se, jos koira törttöilee, lähinnä vaan naurattaa :D Illalla, kun pääsin kotiin, jännitys ilmeisesti laukesi, sillä minulla alkoi kamala päänsärky ja oksetus. Täytyy vissiin ruveta treenaamaan tuota henkistä puolta enemmän ja järjestää enemmän kokeenomaisia treenejä ihan minun itsenikin vuoksi. Koirakin niitä toki tarvitsee, mutta tällä hetkellä isoin ongelma on kyllä minun jännittämiseni. Reilun viikon päästä mennäänkin sitten jo uuteen kokeeseen, saa nähdä kuinka siellä käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti