Eilen olimme viettämässä (kesän ainutta :D ) kuumaa päivää Helsingissä Eukanuba Summer Show'ssa. Odotuksia päivällä ei oikeastaan ollut, kunhan nyt lähdettiin kokeilemaan kepillä jäätä karvattoman koiran kanssa. Tuomarina meillä oli siis Rainer Vuorinen, josta olimme kuulleet hyvin ristiriitaisia mielipiteitä. Halusimme kuitenkin kuulla, mitä hän on mieltä Pepistä.
AVO-luokassa oli kolme koiraa, Peppi, Sissi ja Kiira. Tuomari arvosteli pitkään ja lopulta sininen lappu nousi. Ajattelin, että tämä oli arvattavissa, turkittomuus varmasti vaikutti asiaan. Sissi ja Kiira saivat molemmat ERI:n. Kilpailuluokassa menimme luonnollisesti viimeisiksi ja tuomari juoksutti meidät yhdessä ympäri ja suureksi ihmetyksekseni hän halusi vielä nähdä Pepin liikkeet yksin. Juostuamme kierroksen hän osoitti meille ykköspaikan ja minähän menin ihan sekaisin. Tällaista tilannetta ei ole ennen tullut vastaan. Siitä vasta sählinki alkoikin, kun tuomari sekä harjoitusarvostelija ja kehikset alkoivat säätää. Tuomari olisi halunnut laittaa meidät ensimmäiseksi, mutta kehäsihteerit eivät antaneet näin tehdä. Meille siis tulos EH3.
Luulin että näin ei voi toimia, mutta jälkeenpäin sain kuulla, että tuomarin halutessa myös EH:n saanut koira voi ohittaa kilpailuluokassa ERI:n saaneet, jos tuomari niin haluaa tehdä ja perustelee sen arvostelussa. Tätä eivät tainneet kehäsihteerit tietää, joten siitä syystä tämä kauhea sählinki alkoi. Tilanne olisi pitänyt korjata jo paikanpäällä, mutta enhän minä tietenkään tajunnut, kun tällaista tilannetta ei ole koskaan ennen tullut vastaan. Eihän se tuloksen korjaaminen olisi mitään muuttanut ja voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että tämä ei edes harmita minua. Tämä oli vain yksi näyttely muiden joukossa ja nyt ei ollut meidän päivämme. Koda sen sijaan vei urosten voiton ja sai CACIB:in ja tänään tulleen tiedon mukaan läpäisi taipparit, onnea vielä Virpi! ♥
Seuraava näyttely onkin sitten jo yksi näyttelyvuoden kohokohdista, nimittäin TollerShow!
Kuten otsikostakin saattaa jo arvata, saimme Pirkan Nuuskujen TOKO-kokeessa ALO1-tuloksen! Enää ei tarvitse hinkata alokasluokassa, sillä olin ennen koetta päättänyt, että jos tästä kokeesta ykkönen napsahtaa, niin emme opettele alokasluokan uusia sääntöjä. Olimme kyllä varuiksi harjoitelleet muutamaa uutta liikettä, sillä en kyllä ihan suoraan sanottuna uskonut, että ykkönen saataisiin!
Ennen koetta tein parit tärpit Pepille kentän reunalla ja nostatin kierroksia, kokeilin siis erilaista valmistautumista kuin viime kerralla. Sitten Peppi täysin kierroksilla autoon odottelemaan. Juuri ennen kuin ensimmäiset liikkeet alkoivat, otin vasta Pepin autosta. Olimme luoksepäästävyydessä ja paikkamakuussa ensimmäisessä ryhmässä. Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmia, niin kuin ei ennenkään. Sitten alkoi jännittävin kokeen osa, sillä viime aikoina paikkamakuu ei ole taas oikeen onnistunut, ei sitten millään. Neiti kuitenkin meni ensimmäisellä käskyllä maahan ja pötkötteli rauhallisesti, mutta tarkkaavaisesti koko ajan paikallaan. Nyt se ei keksinyt edes mitään sijaistoimintaa, vaan katseli lähes koko ajan minuun päin ja kahden minuutin loppupuolella vaihtoi makuuasennon toiselle lonkalle. Nappisuoritus! Meitä ennen oli kolme koirakkoa, joten vein Pepin taas autoon pienen kierrosten nostamisen jälkeen.
Kun edellinen koirakko teki viimeistä liikettä, otin Pepin autosta ja nostatin kierroksia lelulla. Seuraaminen kytkettynä meni tosi kivasti, paremmin kuin koskaan. Pari kertaa katse laski maahan, mutta pitkiä pätkiä meni tosi kivasti kontaktissa. Seuraaminen taluttimetta taas meni vähän huonommin, kontakti herpaantui useamman kerran ja seuraaminen oli vähän sellaista löysähköä tallustelua ja jouduin pysähdyksissä pyytämään erikseen istumista... Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni myös aika kivasti. Vähän samaa perässä laahaamista, mutta maahan se meni ensimmäisestä käskystä ja nopeasti. Luoksetulo meni ihan nappiin, niinkuin se on mennytkin viime aikoina. Seisominen seuraamisen yhteydessä oli meidän kompastuskivi, taas kerran, tällä kertaa tosin jo liikkeelle lähtiessä, eikä pysähtymisessä. Peppi ei lähtenyt seuraamaan vaan jäi hiippailemaan taakse ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn, jonka avulla Peppi valpastui. Loppuliike menikin sitten ihan hyvin. Estehyppy meni muuten hyvin, mutta seis-käskyn jälkeen Peppi liikautti takapäätä hitusen vasemmalle ja istumaan käskettyäni se istahti esteen jalan päälle, joka aiheutti kolahduksen. Tuomari sanoi, ettei se vaikuttanut pisteisiin, koska Peppi istui heti kolahduksen jälkeen uudestaan minun viereeni.
Kokeen jälkeen tuomari sanoi, että Peppi selvästi osaa kaiken ja on taitava, mutta sen mielenkiinto lopahtaa nopeasti. Hän suositteli, että keksisin treeneissä kaikkea hullunkurista ja yllättävää, jolloin koirankin mielenkiinto säilyisi pitempään. Sitä treenaamme siis seuraavaksi!
Aina samat jaarittelut blogitekstin alkuun: On pitänyt niin kiirettä, etten ole juurikaan koneella istunut. Siirsin vasta itseasiassa tänään monen viikon kuvat koneelle ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki tulla päivittämään blogikin.
Runosuoni ei nyt kauheasti syki, joten mennään suoraan asiaan. Kesäkuun puolella kävimme Karjaan kaikkien rotujen näyttelyssä pyörähtämässä kehässä. Matkaseurana meillä oli Marja, Anni ja Reetu, sekä Annika tyttärensä ja Chican ja Bonitan kanssa. Ja ei ollut huono päivä; Reetu oli ROP & ROP-VET & RYP4, Peppi VSP, Bonita PN3 VASERT, Chicalle EH. Lisäksi Hedera's oli vielä ROP-kasvattaja!
Seuraavan kerran olemme kehässä Helsingissä, ellei karvalle tapahdu jotain aivan käsittämätöntä katoamistemppua. Turistiksi lähdemme joka tapauksessa, mutta toivotaan, että neiti pitää vielä viimeisiä karvanrippeitään kaksi viikkoa!
Heipä hei! Täältä kirjoittelee kesälomansa aloittanut koiranomistaja. Viime viikko meni viimeisiin kouluhommiin, joten blogin päivittely jäi taas taka-alalle. Pyörähdettiin Tuomarinkartanolla viime viikonloppuna Royal Canin Show'ssa. Taas kerran huono onni seurasi meitä ja meille tuli tuomarinmuutos, joka ilmoitettiin päivää ennen kehää. Kyllä taas harmitti ja lujaa! Riitta Niemelän tilalle tuli Wim Wellens Alankomaista. Lähdimme kuitenkin selvittämään, mitä kyseinen herra hakee. Muultakaan draamalta ei vältytty, kun uroksissa sattui puremavälikohtaus, jota en nyt tässä ala sen ihmeemmin avaamaan. Molemmat koirat ovat kunnossa ja "uhriosapuoli" pääsi kuitenkin jatkamaan kehässä. Peppi oli todella innoissaan ensimmäisestä ulkonäyttelystä kesän jälkeen ja tuomari tykästyikin hienosti esiintyviin ja liikkuviin koiriin. Peppi vei nartuissa voiton saaden jo viidennen CACIBinsa ja Reetu voitti urokset. ROP-kehässä Reetu vei voiton. Urosten CACIB meni Pyrylle, SERT Waterfoxin junnu-urokselle, narttujen SERT Minkulle. Hieno päivä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!
Eilen olimme sitten Mänttä-Vilppulassa. Ja tietenkin, ei toista tuomarinmuutosta tähän vuoteen ilman kolmatta, Kirsi Nieminen vaihtui Helin Tensoniin, jolla olimme juuri muutama viikko sitten olleet Tampereella. No, sen tiesimme, että hän varmasti tykkäisi Pepistä, joskin ei ihan kärkeen nostaisi, olihan se jo kahdesti todistettu, mutta silti harmitti. Meistä kun on kiva käydä mahdollisimman monella eri tuomarilla, ja jos nyt samalle tuomarille menemme, niin emme ainakaan kahden viikon välein. Lähdettiin kuitenkin, olihan näyttely lähellä ja suunnitelmat oli jo tehty. Tensonilla oli tänään tiukempi linja, kuin Tampereella. Vain kolme koiraa sai ERI&SA 11 koirasta, Raipe, Sumu ja Peppi. Raipe vei luonnollisesti urosten voiton. Nartuissa vastakkain olivat Sumu ja Peppi, hyvin samantyyppiset nartut, mutta raajakorkeus hieman eri luokkaa. Meitä seisotettiin, juoksutettiin ympäri ja edestakaisin ja mietittiin tarkkaan. Lopulta Sumulle osoitettiin ykköspaikka ja Pepille toinen sija! Sumulle myös ensimmäinen SERT. Linja siis piti, sillä aiemmin Peppi on ollut kyseisellä tuomarilla PN4 ja toisella viimeisenä kätelty koira pois neljän kärjestä. Esitin myös Ninan Pepen, joka oli EH1.
Nyt jäämmekin sitten lähes kuukauden tauolle näyttelyistä ja keskitymme lomailuun. Treenailemme varmaankin nyt vain TOKOa ja MEJÄä. Seuraavan kerran meidät nähdään kehässä Karjaalla 28.6.
Tämä viikko on ollut täynnä kaikenlaisia treenejä ja muita harrasteita!
Hyvä kun ehdittiin Tampereen näyttelystä palautua, niin maanantaina jo lähdimme MEJÄ-kurssin ensimmäiseen päivään jälkiä tekemään. Se oli mielenkiintoista, mutta onhan siinä tällaiselle "blondille" paljon opeteltavaa (nimim. en ole koskaan suunnistanut kompassilla). Tiistaina menimme sitten koirien kanssa jäljille. Ensin testattiin koirien laukauksensieto. Tämä oli ainoa kohta, minkä ajattelimme mahdollisesti tuottavan Pepille ongelmia muusta ääniherkkyydestä johtuen, mutta neiti selviytyi todella hyvin, oikeastaan Peppi vain valpastui ja katsoi "minne tippui".
Pepille tekemämme jälki oli vain n. 50 metriä pitkä ja siinä ei ollut ollenkaan kulmia, se oli ennemminkin loivaa kaarrosta koko ajan. Päästyämme alkumakaukselle, osoitin Pepille ensin sen ja sitten suunnan. En ollut uskoa, kun neiti lähti viilettämään reippaasti, mutta kuitenkin tarkasti ja rauhallisesti maavainua käyttäen ilman suurempia ongelmia. Loppupäässä tuuli vaihtoi suuntaa ja Peppi ajautui hieman sivuun jäljestä. Pysähdyin pieneksi hetkeksi ja Peppi lähti ilmavainulla hieman jäljen sivusta ja palasi takaisin maavainuun ja päätyi lopulta kaadolle. Sen se merkkasi haistelemalla ja nuolemalla, suuhun asti prinsessa ei uskaltanut sorkkaa vielä ottaa, vaikka se kovasti kiinnostikin, varsinkin pienen leikityksen jälkeen! Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pepillä olisi tähän(kin) lajiin potentiaalia, kyllähän tämä ohjaajakin aika paljon lajista innostui! Kurssin lopuksi menimme vielä keskustelemaan laavulle nuotion ääreen. Kiitos Pirkan Nuuskuille taas todella hyvin järjestetystä kurssista!
Keskiviikkona treenasimme pikaisesti TOKOa tulevien kisojen vuoksi, Peppi oli vähän huonolla vireellä ja paikkamakuu meni ihan persiilleen, muuten kuitenkin ihan hyvin. Torstaina olimme häiriökimppatreeneissä rannassa, jossa harjoittelimme rantaan menoa. Peppihän kuumui harjoitteesta niin paljon, ettemme päässeet edes vesirajaan asti, treenit siis jatkuvat kevään mittaan.
Perjantaina teimme vielä kisanomaisen treenin Elisan avustuksella. Tällä kertaa Pepin vire oli taas vähän liian korkea, se höntyili liikaa, mutta itse liikkeet menivät ihan ok. No, näillä sitten TOKO-kokeeseen, lauantai pyhitettiin ehdottomasti levolle näin rankan treeniviikon päätteeksi.
Sunnuntaina saavuimme koepaikalle vähän vajaa tunti ennen ALO-luokan alkua. Otimme pikaiset treenit kehän sivulla olevalla nurmikentällä ja voi että, mikä vire tänään meillä olikaan! Peppi jaksoi kuunnella tarkasti ohjeita, oli koko ajan kontaktissa eikä höntyillyt turhia. Siinä kohtaa ajattelin, että jes, tänään voi mennä putkeen. Vein Pepin vielä hetkeksi autoon odottelemaan.
Sitten tuli aika mennä kehään ja meidän tuurilla juuri, kun pääsimme kehään riviasetelmaan luoksepäästävyyttä varten, kehän takaa kulki perhe pyöriä taluttaen ja perheen poika päätti järjestää raivokohtauksen ja huutaa pää punaisena. Peppihän alkoi haukkua pojalle, mutta onneksi sain sen lopettamaan helposti. Paikkamakuussa Peppi jäi suoraan ja hyvään asentoon, jaksoi olla siinä 1,5 minuuttia, nousi istumaan ja lähti hiipimään minua kohti. Ja paikkamakuun piti olla meidän yksi vahvimmista liikkeistä?! No joo. Onneksi sain siinä sitten koottua itseni, peli ei olisi vielä kuitenkaan täysin menetetty.
Sitten tuli meidän vuoro mennä tekemään muita liikkeitä, niin eikös sitten juuri kehän reunalle kaarra mies moottoripyörällä?! Peppi aloitti taas haukkumisen ja siinä kohtaa vire laski melko paljon. Se ei pitänyt enää kontaktia yhtään niin hyvin, seuraamiset menivät vähän avoimesti ja haahuillen, joskin videolta katsottuna paljon paremmin kuin minusta itsestä kehässä tuntui. Liikkeestä maahan, taas kerran kaksoiskäsky sekä maahanmenossa, että sivulletulossa... No, sitten se luoksetulo, joka meni viime kokeessa ihan plörinäksi. Tässä kohtaa vire ehkä vähän nousi takaisin, kontakti palautui kunnolla ja ensimmäisestä kutsusta reippaasti sivulle, kelpo suoritus siis tällä kertaa. Sitten liikkeestä seis. Peppi jäi hiipimään perään aika pitkän matkaa ja en itse huomannut sitä, vaan luulin, että pysähtyi, joten en antanut kaksoiskäskyä, jolloin pisteitä olisi voinut tulla edes jokunen, nyt kuitenkin meni nollille. Sitten vielä hyppy, tuomarin sanojen mukaan mallisuoritus ja ei siinä kyllä omastakaan mielestä mitään korjaamista ollut. Yksi asia, mikä tänään mätti, oli se, että liikkeiden välit oli totaalinen katastrofi. Peppi haahuili ja haisteli pitkin kehää, eikä sillä tuntunut olevan korvia lainkaan, kuin vasta silloin, kun se oli sivulla ja työskenneltiin. Tähän pitää siis kiinnittää enemmän huomiota, ettei enää pääsisi näin tapahtumaan.
Päivitykset laahaa taas ihan jäljessä. Viime sunnuntaina siis oltiin kotinäyttelyssä, eli Tampere KV:ssa. Sain esitettäväkseni Pepin lisäksi Sannin Kiran (Hedera's Absolutely Goofy). Pikkuneiti on pudottanut lähes kaikki karvansa juoksujen jälkeen, mutta se ei menoa haitannut. Tämä oli Kiran ensimmäinen virallinen näyttely. Kira esiintyi kanssani hienosti, kuulemma hienoiten tähän mennessä. Lisäksi tulos miellytti kovasti, ERI JUK2 SA VASERT! Peppi tuli luokassaan myös toiseksi Alvan viedessä voiton, molemmille SA. Koko potin vei ihana Elli-mummeli, joka oli jäähyväisnäyttelyllään kunnioitettavassa 11 vuoden iässä! Uroksissa voiton vei Reetu, PU2 CACIB Elisan Nemo, PU3 VARACA Paavo ja PU4 Virpin Nemo. Serti meni Kaapolle. Muut narttujen sijoittuneet olivat PN2 CACIB Esta, PN3 Dina, PN4 VARACA Alva, serti meni Minkulle Kiran edestä. Esitimme myös kasvattajaryhmän ja olimme ROP-kasvattaja! Tuomarimme Helin Tenson ei ollut uskoa, kun sanoimme ryhmän olevan neljästä eri yhdistelmästä, hän ylisti ryhmäämme maasta taivaisiin. Isossa kehässä piti olla tuomaroimassa Gert Christensen, joka on aikaisemmin tykännyt Hedera's -koirista, mutta valitettavasti hänet vaihdettiin pois noin tuntia ennen esiarvostelua. Kyllä harmitti, mutta oli kiva päästä kotinäyttelyssä isoon kehään! Siinä on aina ihan oma fiiliksensä, varsinkin KV-näyttelyissä. Kiitos kaikille mukavasta päivästä!
Tänään oli Pirkan Nuuskujen järjestämä Möllikoe. Ilmoitin Pepin vielä Mölli-ALO -luokkaan, ihan itseni takia, vaikka siellä olisi ollut ihan "oikea" ALO-luokkakin. Viime kokeesta saimme 153 pistettä, ja tavoite oli parantaa sen verran, että se riittäisi ALO1-tulokseen.
Ihan ensiksi oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmaa. Paikkamakuussa Peppi tunnisti tutun liikkurin ja otti hänestä hieman häiriötä ja tuijotti lähes herkeämättä sinne päin. Siitä johtuen makuuasento oli hieman vino. Muuten meni ihan putkeen, Peppi pysyi paikallaan hienosti, vaikka kehän ulkopuolella tapahtui vaikka mitä (mm. polkupyörä ajoi ohi ja tuuli sai kehänauhan lepattamaan)! Seuraaminen sujui jo huomattavasti paremmin. Suurimman osan ajasta kontakti ja etäisyys olivat priimaa, mutta välillä katse siirtyi pois minusta. Taluttimetta seuraaminen meni paremmin. Lisäksi liikkeiden välissä piti aina vähän lähteä hajujen perään, mutta hyvin se pysyi kuitenkin hallinnassa. Maahanmeno ja seisominen liikkeen yhteydessä menivät kummatkin muuten hyvin, paitsi että jouduin käyttämään kaksoiskäskyä kummassakin. Luoksetulo olikin sitten ihan oma juttunsa. Yksi meidän vahvimmista liikkeistä menikin sitten aivan mönkään. Peppi oli noussut seisomaan sillä välin kun olin kävelemässä poispäin ja alkanut haistella maata. Lisäksi jouduin pyytämään sivullekin kaksi kertaa. Treeniä, treeniä siis vaan lisää, myös niihin varmoihin liikkeisiin! Estehyppy meni kivasti, tosin toinen etujalka liikahti hieman ennen kuin ehdin takaisin Pepin viereen.
Pisteitä saimme kasaan 158,5, eli parannusta tuli, mutta harmittavasti vain 1,5 pistettä jäi 1-tuloksesta. Joka tapauksessa olin supertyytyväinen suoritukseemme. Pysyin itse rauhallisena ja muistin hymyillä kehässä ja tolloneiti osoitti kehityksen merkkejä!
Tässä vielä kaikki pisteet.
Luoksepäästävyys 10 Paikkamakuu 9 Seuraaminen kytkettynä 8 Seuraaminen taluttimetta 8 Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 Luoksetulo 5 Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 Estehyppy 9 Kokonaisvaikutus 8½
Tästä onkin sitten hyvä jatkaa virallisiin kokeisiin, joista ensimmäinen on siis 10.5.!
Kiitos vielä Nuuskuille hyvin järjestetystä kokeesta!
