Hyvä kun ehdittiin Tampereen näyttelystä palautua, niin maanantaina jo lähdimme MEJÄ-kurssin ensimmäiseen päivään jälkiä tekemään. Se oli mielenkiintoista, mutta onhan siinä tällaiselle "blondille" paljon opeteltavaa (nimim. en ole koskaan suunnistanut kompassilla). Tiistaina menimme sitten koirien kanssa jäljille. Ensin testattiin koirien laukauksensieto. Tämä oli ainoa kohta, minkä ajattelimme mahdollisesti tuottavan Pepille ongelmia muusta ääniherkkyydestä johtuen, mutta neiti selviytyi todella hyvin, oikeastaan Peppi vain valpastui ja katsoi "minne tippui".
Pepille tekemämme jälki oli vain n. 50 metriä pitkä ja siinä ei ollut ollenkaan kulmia, se oli ennemminkin loivaa kaarrosta koko ajan. Päästyämme alkumakaukselle, osoitin Pepille ensin sen ja sitten suunnan. En ollut uskoa, kun neiti lähti viilettämään reippaasti, mutta kuitenkin tarkasti ja rauhallisesti maavainua käyttäen ilman suurempia ongelmia. Loppupäässä tuuli vaihtoi suuntaa ja Peppi ajautui hieman sivuun jäljestä. Pysähdyin pieneksi hetkeksi ja Peppi lähti ilmavainulla hieman jäljen sivusta ja palasi takaisin maavainuun ja päätyi lopulta kaadolle. Sen se merkkasi haistelemalla ja nuolemalla, suuhun asti prinsessa ei uskaltanut sorkkaa vielä ottaa, vaikka se kovasti kiinnostikin, varsinkin pienen leikityksen jälkeen! Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pepillä olisi tähän(kin) lajiin potentiaalia, kyllähän tämä ohjaajakin aika paljon lajista innostui! Kurssin lopuksi menimme vielä keskustelemaan laavulle nuotion ääreen. Kiitos Pirkan Nuuskuille taas todella hyvin järjestetystä kurssista!
Keskiviikkona treenasimme pikaisesti TOKOa tulevien kisojen vuoksi, Peppi oli vähän huonolla vireellä ja paikkamakuu meni ihan persiilleen, muuten kuitenkin ihan hyvin. Torstaina olimme häiriökimppatreeneissä rannassa, jossa harjoittelimme rantaan menoa. Peppihän kuumui harjoitteesta niin paljon, ettemme päässeet edes vesirajaan asti, treenit siis jatkuvat kevään mittaan.
Perjantaina teimme vielä kisanomaisen treenin Elisan avustuksella. Tällä kertaa Pepin vire oli taas vähän liian korkea, se höntyili liikaa, mutta itse liikkeet menivät ihan ok. No, näillä sitten TOKO-kokeeseen, lauantai pyhitettiin ehdottomasti levolle näin rankan treeniviikon päätteeksi.
Sunnuntaina saavuimme koepaikalle vähän vajaa tunti ennen ALO-luokan alkua. Otimme pikaiset treenit kehän sivulla olevalla nurmikentällä ja voi että, mikä vire tänään meillä olikaan! Peppi jaksoi kuunnella tarkasti ohjeita, oli koko ajan kontaktissa eikä höntyillyt turhia. Siinä kohtaa ajattelin, että jes, tänään voi mennä putkeen. Vein Pepin vielä hetkeksi autoon odottelemaan.
Sitten tuli aika mennä kehään ja meidän tuurilla juuri, kun pääsimme kehään riviasetelmaan luoksepäästävyyttä varten, kehän takaa kulki perhe pyöriä taluttaen ja perheen poika päätti järjestää raivokohtauksen ja huutaa pää punaisena. Peppihän alkoi haukkua pojalle, mutta onneksi sain sen lopettamaan helposti. Paikkamakuussa Peppi jäi suoraan ja hyvään asentoon, jaksoi olla siinä 1,5 minuuttia, nousi istumaan ja lähti hiipimään minua kohti. Ja paikkamakuun piti olla meidän yksi vahvimmista liikkeistä?! No joo. Onneksi sain siinä sitten koottua itseni, peli ei olisi vielä kuitenkaan täysin menetetty.
Sitten tuli meidän vuoro mennä tekemään muita liikkeitä, niin eikös sitten juuri kehän reunalle kaarra mies moottoripyörällä?! Peppi aloitti taas haukkumisen ja siinä kohtaa vire laski melko paljon. Se ei pitänyt enää kontaktia yhtään niin hyvin, seuraamiset menivät vähän avoimesti ja haahuillen, joskin videolta katsottuna paljon paremmin kuin minusta itsestä kehässä tuntui. Liikkeestä maahan, taas kerran kaksoiskäsky sekä maahanmenossa, että sivulletulossa... No, sitten se luoksetulo, joka meni viime kokeessa ihan plörinäksi. Tässä kohtaa vire ehkä vähän nousi takaisin, kontakti palautui kunnolla ja ensimmäisestä kutsusta reippaasti sivulle, kelpo suoritus siis tällä kertaa. Sitten liikkeestä seis. Peppi jäi hiipimään perään aika pitkän matkaa ja en itse huomannut sitä, vaan luulin, että pysähtyi, joten en antanut kaksoiskäskyä, jolloin pisteitä olisi voinut tulla edes jokunen, nyt kuitenkin meni nollille. Sitten vielä hyppy, tuomarin sanojen mukaan mallisuoritus ja ei siinä kyllä omastakaan mielestä mitään korjaamista ollut. Yksi asia, mikä tänään mätti, oli se, että liikkeiden välit oli totaalinen katastrofi. Peppi haahuili ja haisteli pitkin kehää, eikä sillä tuntunut olevan korvia lainkaan, kuin vasta silloin, kun se oli sivulla ja työskenneltiin. Tähän pitää siis kiinnittää enemmän huomiota, ettei enää pääsisi näin tapahtumaan.
Tässä vielä pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 7½
Seuraaminen taluttimetta 7½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6½
Luoksetulo 9½
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 6
Pisteitä kertyi 122,5 ja se riitti ALO3-tulokseen. Paljon parantamisen varaa, mutta myös paljon hyvää.
Seuraava viikko onkin sitten Pepille täysin treenitön, vähän vastapainoa tälle täyteen tupatulle viikolle.
